torstaina, syyskuuta 28, 2006

Kallista on

Siis tämä nyky ihmisen elämä, meinaan. Isellä kävi tossa alkuviikosta sellane episodi että luulin omistavani tomivat videot... No siihen tuli opeast muutos, kun yksi konkka päätti maallisen vaelluksensa videoitteni sisällä näin lopettaen myös videoittenn toiminnan.
Sitten miettimään, kun tv-addikti olen, että mitenkäs ne nyt saahaan nuo ohjelmat nauhotettua kun olen poissa kotoa. Eipä siinä sitten kun marssia kauppaan ja ostaa tallentava digiboksi. Jumalauta että oli kallis, mutta niin kätevä! Ajasta suoraan listalta, jossa lyhyt kuvaus ohjelmista, ja vaikka 2 ohjelmaa samaan aikaan, ja katso vaikka kolmatta! Että heihei vapaa-aika, mulla tulee ikävä sua!

Näiden kaikkien teknisten vimpaimien keskellä olen tosin viimeaikoina miettinyt että kuinkahan monta hehtaaria/neliökilometriä mahtaa olla oma egologinen jalanjälki... Vaikka kuinka lajittelis roskat ja ajelis pyörällä niin silti kaikki nämä vitkuttimet jota on nurkat väärällään! Että jos omistaa 4 PC-tetokonetta, parit pelikonsolit,ja siihen vielä ne normaalit,tv,videot(huollossa tosin)... Sitä tavaraa on aivan tolokuttomasti! No niikuin sanoin ei oo vapaa-ajan ongelmi, vaikka olisi pakotettu pysyttelemään kotosalla. Eipä noita katsomattomia leffojakaan oo varmaan ku joku 20 kpl....Ja sarjoja ja vaikka mitä, ja netistä työntää kokoajan lisää! No mitäs tilasin. Ku vois vielä lopettaa ton nukkumisen niin sitten saattas aika riittää.

maanantaina, syyskuuta 25, 2006

Minäkö kaapissa!(?)

Olen miettinyt tätä aihetta sen tähden että minua on yrittänyt useamman kerran baarissa iskeä mies... Naisten en oo ainakaan huomaanu yrittävän samaa. Mutta jos en oo vaan kiinnittäny siihen huomiota. Joka tapauksessa olen miettinyt että millä perusteella ne miehet valitsee justiinsa minut iskettäväksi. Onko homoilla joku huomaamaton merkki jonka perusteella he tekevät ratkasunsa, että tuota yritän iskeä. Mulle aivan sama niin kauan kun pijetään käjet omalla puolella. Ihmetyttää vaan että miksi näin, ja vaikka sanoo että sori nyt vaan mutta en oo kiinostunu miehistä niin vonkaus jatkuu... Voisivat käytää aikaansa paremminkin... Kivahan tuo on tietää että jollekin kelpaa, mutta kun ois vielä eri sukupuolta niin jee! Mutta kaippa sitä ei voi aina voittaa...

Pitänee kysyä siltä joka seuraavalla kertaa yrittää että miksi... Tuskin ihan heti törmää... Mutta eipä sitä koskaan tiiä. Elämä voi yllättää monesti.

tiistaina, syyskuuta 19, 2006

Angsti kasvaa...

Olen tässä miettinyt, että miten satun löytämään jotenkin omituisesti käyttäytyvät ihmiset, ainakin vastakkaisesta sukupuolesta. Kovin hyväähän tämä ei tiedä omalle pakolliselle selibaatilleni... Eihän tuo vielä oo 2 vuotis synttäreitä oo viettäny mutta lähestyy uhkaavasti,se rajapyykki. No turhapa tuota on valittaa kun ei kovin usein edes tuu lähdettyä minnekkään kotoa. Mutta siksikin se ihmetyttää, että ne harvat kerrat kun sitten menee jonnekkin niin eikö sitten törmää semmosiin typyköihin jotten mielestä minun kaulaan on ripustettu, "vittuile tolle", kyltti... Ja aina se joku aihe löytyy, mistä huomautella... Paino,ikä,väri, puhe,istuma-asento,seisoma-asento... Ihan mikä vaan...
Jotenkin tämä kaikki saa vaan painumaan syvemmälle sinne kuoreen, kun ei halua että saa henkisesti turpaan, taas ja taasjataasjataas...... Ehkäpä se on sitten helepompi kituuttaa sinkkuna, ja valittaa siitä kun "riskeerata" ja yrittää löytää joku.

Jos sitä sais etes kerran kotona, kun ei reissullakaan näyttäny lykästävän.

keskiviikkona, syyskuuta 06, 2006

Ismo Alanko voisi tietää...

Siis sen miltä minusta tuntui eilen töissä. Kolme tuntia erittäin yksinkertaista toimitusta, jonka pitäisi oikeasti viedä noin 15 minuuttia, eikä mitään sellaista mitä olisi pitänyt tapahtua, tapahtunut. Oli niin raivostuttavaa, varsinkin kun tietää ettei ole tehnyt mitään väärin, ja että työkaveri tekee sen siihen 15 minuuttiin. Vittu kun vituttaa!!!!!!
Sitä tunnetta on vaikea kuvailla. Se on yhdistetty epäusko, raivo, pettymys, väsymys,epäusko omaan osaamiseen... Ja tähän vielä lisätään se, että jokainen hetki jonka tein tätä kyseistä toimitusta lisää kiireen määrää, koska se on huoltoon liityvä toimenpide, eli se ei edistä suoranaisesti asiakastöiden valmistumista. No toivottavasti työkaveri on saanut koneen taas iskuun, niin pääsee tekemään tänään niitä töitäkin.
Kyllä voipi tulla aikakiireinen loppuviikko. Toivottavasti tunnit riittää vuorokausissa...

maanantaina, syyskuuta 04, 2006

Jotain alulle

Tästä se sitten alkaa... minun netti blogini. Saa nähä mitä tänne laitan. Kait tätä vois jonkinlaisena kaatopaikkana sielun synkille aatoksille pitää. Aika näytää mitä tänne tulee seposteltua.