Ei paljoa, mutta kuitenkin.

On se outo juttu miten heleposti sitä saa miehen sekasin. Varsinkin kun miehelle tarjotaan vähän viinaa ja pikkasen flirttiä kauniilta naiselta. Vaikka kuinka tietäs realiteetit niin silti se jää mieleen kummittelemaan, että jos jotenkin vois muuttaa niitä realiteetteja. Ja kaiken kukkuraksi niitä pyörittelee selevin päin päässään. Eihän se muuten mutta kun tämä vaihtoehto todellisuus on niin viehättävä... Että ei sitä joka päivä kaunis nuori nainen halua lapsensa isäksi
Tuskin se asia kuitenkaan niin kääntyy mitä ite haaveilis. Mutta jos se toteutus etes osittain... Mitä ei kyllä varmasti tule näkemään.
No saipahan sentään kivat liskot kylään kun hurttuuen teillä oli viikonloppuna. Unet hukassa, säpsyttää, ja hirveitä painajaisia... Onneksi ei sentään morkkista tullu!

Nyyti nyytiäinen.

On kyllä samanlainen olo kuin nyytillä siinä kirjassa. "Hän ihan yksin asui taloaa..."
En tiiä mikä toi tämän olon nyt pintaan, mutta nyt ois kyllä kiva kun ei tarvis mennä yksinään nukkumaan. Mutta niin vaan pitää... Ois niin kiva kun ois joku jota pitää lähellä, tai joka olis lähellä. Kaikki hellät kosketukset, läheisyys, toisen läsnäolo. Nyt tarvisin sellaista. Mutta ei aina voi voittaa, ei etes joka kerta.
No jospa sitä vielä joskus ois joku jota rutistaa, pitää hyvänä. Vittu että onkin yksinäinen olo! Kaippa se tästä, ja eihän tervekätinen mies naista kaipaa! Eipä niin!