Poikkeus vahvistaa säännön, jälleen

Juuri kun olen vaahdonnut suupielet, fairimainosta mukaillen, ettei MINUA IKINÄ tuu kukaan nainen iskemään, että miehet vaan, niin eiköstä vaan jookosta.
Nätti, nuori, muttei liian, ja elävä. En tosin pulssia tarkistanut, mutta joko se oli aika vaikuttava joukkoilluusio tai elossa oleva nainen. Saa vaan nähä miten tää jatkuu vai katkeaa. En antanu numeroani tai koko nimeäni, eikä sitä vastoin hänkään omiaan. Kuiteskin hän mainitsi useaan kertaan mistä hänet löytää... Mutta ei aikonu keskustaan tulla vaikka kuinka yritin houkutella, että määkin oon siellä...
Silti oli kyllä aika siisti kokemus. Tuli aika rutkasti itseluottamusta, että jos sitä ei vielä tarvis hautaansa lähtä kaivamaan... Nyt vaan pitäs jotenkin perustella kaverille vauhdinotto kapakaksi se lähiökuppila , pikku taksimatkan päässä. ;)
Silti hjyvä fiilis! Ja hirveesti virtaa pikkujouluihin! Ettei vaan sattus leukaan! Toivotaan ettei!